3 kappaletta palttoota

Tämä päivä on mennyt mm miettiessä sitä, miten sanotaan että työtätekevä väestö ostaa kolme palttoota seitsemässä pilkku kuudessa vuodessa. Siis sanotaan venäjäksi. Tulen ehdottomasti tarvitsemaan ko lausetta vastaisuudessa. Ja varokoot ostamasta yhtään palttoota enempää.
Nyt opn herkullisen tiistaikeiton vuoro. Otetaan juureksia mitä sattuu löytymään noin viisi litraa pilkottuina. Laitetaan sekaan kaksi kasvisliemikuutiota. Keitetään pehmeiksi, soseutetaan ja kas siinä on ruokaa työtätekevälle väestönosalle (poikaystävä) ihan pitemmäksi aikaa.
Käsityöt jatkuu. On ostettu useita keriä vaaleanpunaista lankaa, eri vahvuuksia ja sävyjä. Sitten otettiin vanhempi vaaleanpunainen neulos, purettiin se ja aloitettiin uudelleen eri mallilla poncho pienelle tytölle. Kun välillä purkaa, ei lopu työt kesken.
Tämä blogi pyörii siis venäjän kielen, käsitöiden ja ruuanlaiton-tai pikemminkin laittamattomuuden- ympärillä. Ja uutena osiona alkaa kohta terveyspalsta. Verenpainemittari on jo ostettu. Arvoisa lukija eli opiskelia, voitte seurata jännityksellä Hyyriksen terveysprojektia!!!

Unohtu

Ruokavinkki. Otetaan pussi sekavihanneksia. laitetaan mikroon neljäksi minuutiksi. Otetaan pois. Laitetaan mikroon kaksi Lindströmin pihviä (eineksiä) puoleksitoista minuutiksi. Yhdistetään molemmat. Syödään. Tässä kestää 5 ja puoli minuuttia laittaa ruokaa. Pinaattiletut mikrossa on siis huomattavasti nopeampi juttu. Uusia ohjeita tulee kun kerkiää, ts.kun on nälkä. (eikä jääkaapissa pinaattilettuja)

Matkalla Berliiniin

Jos en aiemmin ole ollut pösilö, niin viimeistään nyt. Toinen maailmansota riehuu meillä edelleen, eikä loppua näy. Kaikenlaisesta sitä pitää innostua vaikkei älyä mitään. Tämä on siis siitä tulevasta seminaarista ja gradusta tämä vuodatus. Aiheen rajaaminen on siis selvästi kesken. Että silleen.
Neulerintamalla jatkuu vihreän taikaboleron teko. Siinä on siis alussa kymmenen silmukkaa liikaa, mutta niin kuin poikaystäväni sanoi, ei meillä nuukailla.
Ulkona satoi räntää ja näyttää synkältä. Pojatkin ovat etupäässä uunilla tai jonkun kainalossa. Miten sylissä pysyy yhtä aikaa kaksi paksua kirjaa, neule ja iso kissa? Arvasitte, ei mitenkään. Kissa putosi ensimmäisenä.
Onneksi tällä blogilla ei ole juuri lukijoita.

Lauantai

Lokakuun ensimmäinen lauantai. Yöllä en uskaltanut nukkua kun jäi laittamatta herätys kännykkään ja tiesin, että aika-ajot alkavat klo 7.50. Herraisä miten siellä romutettiin autoja. Olin ennättänyt alustaa leipätaikinan ennen ajoja ja sitten se taikina melkein pääsi kohoamaan liian paljon kun kolme kertaa keskeytettiin viimeinen aika-ajo-osio. Jos leivät eivät nyt onnistu, voinko vaatia FIA.lta korvauksia? Tosin kun Kovalainen ajoi seinään, olin jo leipiä pyörittämässä ja sitten olikin hyvä, että seuraava lähtö viivästyi. Sain nimittäin sillä välin leivät tehtyä.
Toivottavasti nuo formulat eivät ole vakuutettu yhdessä peellä alkavassa vakuutusyhtiössä. Sieltä ei ainakaan saisi korvauksia.
Lapaset sain eilen melkein valmiiksi. Olisin saanut vaikka valmiiksi, mutta lanka loppui kesken. Tänään, jahka leivät on paistettu, lähden lankaostoksille. Nyt olen taas tehnyt sitä välityötä, tiskirättiä. Formuloiden aikana nimittäin.
Koneiden ja laitteiden kanssa olen tänään ollut sovussa. Paitsi uunissa ei pala valo, mutta jahka tässä ennätän, käyn lyömässä sitä nyrkillä. Silloin valo yleensä syttyy. Ja sitä paitsi, näkee ne leivät pimeässäkin kypsyä eikä mene sähköä niin paljon.
Gourmet ruokana on pinaattilettuja. Oikein helppo valmistaa. Otetaan einespinaattilettuja lautaselle, laitetaan lautanen mikroon puoleksitoista minuutiksi. Otetaan mitä hilloa sattuu olemaan ja syödään letut sen kanssa. Nopeaa, halpaa ja herkullista. Niitä lettuja oli eilenkin. Huomenna saattaa joutua keittämään perunoita. Mutta huomenna onkin sunnuntai ja sunnuntaina pitää syödä parempia ruokia.

Nyt on huomenna

Oli mukavaa herätä tähän päivään kun ei oikein tiennyt, mistä päästä aloittaisi opiskelun. Vaan sää olikin aamulla aurinkoinen ja se ratkaisi. Voiko sää vaikuttaa siis opiskeluun? Kyllä se voipi. Rupesin nimittäin siivoamaan kun vaikutti niin mukavalta siivouskeliltä. Suoritin sellaisen pikaisen itäisen rajanaapurimme mukaisen viikkosiivouksen. Eikös tullut hieno eufemismi?
Vaihdoin imuriin pölypussin ja olisin vaihtanut ne kaksi suodatintakin mitkä tulivat uuden pakkauksen mukana, mutta en löytänyt toiselle paikkaa, vaikka irroittelin imurista erilaisia osia. Toisesta piti leikata ylimääräinen osa pois, onneksi oli annettu viivat mitä pitkin leikata. Imurin osat sain ihme kyllä paikoillensa. Tai ainakin imuri toimi, joten ei huolta. Sen yli jääneen suodattimen taidan laittaa parin kukkaruukun pohjalle salaojaksi.
Lueskelin äsken gradumateriaalia. Katselin sanakirjasta semmoisia sanoja, jotka näyttivät kivoilta. On niitä siellä aika paljon. Lisäksi luin, mitä A.T. teki vuonna 1942. Tosi hyödyllistä ja opettavaista. Aika monet teki vuonna 1942 samanlaisia juttuja.
Nyt seuraa käsityöosio. Tulipa taas hieno sana! Eilen aloitin Novitan Puro-langasta lapasia itselleni, sävy on Kanervikko. Pakko tehdä lapaset, sillä ne Cittarin sormikkaat ovat tosi tiukat ranteesta. Ilmankos ne oli niin edulliset. Voin tietysti leikata ranteen auki sormikkaasta ja kokeilla siihen jotain levitettä tai levikettä. Mutta ehkä ne ei sitten pysy kädessä.
Laitoin lapasiin kaksitoista silmukkaa aina puikollensa ja ne on nyt niin leveät, että molemmat kädet mahtuisi samaan lapaseen. Miten kädet voi olla välillä liian isot ja välillä liian pienet?
Jatkuu huomenna.

Alotus

No niin. Tässäpä alkaa blogi, jolla ei oikein ole teemaa, tai oikeastaan sillä on montakin. En vaan vielä tiedä mitä. Saa nähdä miten yhteistyö tämän koneen kanssa toimii, siitä riippunee hyvinkin tämän blogin sisältö, toiminta ja kesto.
Viime aikoina olen onnistunut hävittämään pikakuvakkeet ja saamaan varoituksen ylläpidon tarkkailusta. Tapahtui VAKAVA VIRHE. Panin äkkiä koneen kiinni, että eivät voi tarkkailla. Vaikka en kyllä ymmärrä, mitä tarkkailua se vaatii, että toinen lukee neuleblogeja. Tarkkailkoon ylläpito kaikessa rauhassa.
Kuvia ei voi lisätä nyt tähän kun minulla ei ole kameraa. Tai on minulla, mutta siitä saa paperille tehtyjä kuvia, joita en osaa liimata tähän koneelle. Pitääpä kysyä valokuvausliikkeestä miten se onnistuisi.
Tänään on vielä opiskelua ja en tiedä olenko harjoituksessa opas vai turisti. Että lienenkö joutunut teatterikouluun? Ei, kyllä tämä on sama vanha yliopisto. Tosin taidan olla vanhempi kuin se.
Tänään menen kotiin katsomaan Kotikatua. Sekin on muuttunut, siis se ohjelma. Ja minunkin kotikatu on muuttunut tieksi. On se mahdollista. Siis katu ja tie eivät ole vaihtaneet paikkaa vaan minä.
Tässä blogissa voi olla tahattomia ja tahallisia kirjoitus-ja kielioppivirheitä. Niin, että ihan vaan kielitieteilijöille tiedoksi.
Jatkuu huomenna.